Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oli Topakan pihapiirissä, Syrjänmäentiellä telttajuhlat. Jo perjantain aamupäivällä kokoontui innokasta sakkia pystyttämään telttaa, joka homma monivuotisella kokemuksella sujuikin varsin sutjakkaasti. Juuri kun teltta oli saatu pystytettyä, alkoi sataa ropista, jolloin se ei enää haitannut. Sitten illalla kokoontui ihan mukavasti porukkaa sanankuuloon. Heinäkuiseksi illaksi sää oli melko kolea, mutta Tuulikin lämmityslaite teki tehtävänsä. Ensio juonsi kokousta ja piti alkurukoukset ja puheen, johdattaen kokousväen hartaaseen telttakokoustunnelmaan. Lotta säesti haitarilla innostunutta yhteislaulua :” Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon…” Kokous jatkui useilla yhteislauluilla ja Marjoriitta ja Heikki kertoivat kokemuksiaan elämästä uskon tiellä.
Sunnuntai-illaksi saatiinkin oikein lämpimän kesäinen sää, mikä tietysti oli omiaan lisäämään juhlan tuntua. Varsinaisista puheosuuksista vastasivat Topakan lähinaapureista kotoisin olevat Pirkko ja Minna. Heidän molempien puheosuuksista jäi päällimmäisenä mieleeni se sammumaton kaipaus Jeesuksen puoleen, johonka he olivat lapsuudessaan uskoneet ja jonka uskon he olivat jossain vaiheessa menettäneet. He kertoivat sydämiinsattuvasti siitä turvattomuudesta ja ikävästä, jota he silloin tunsivat, sekä sanoinkuvaamattomasta riemusta, jota he kokivat löytäessään takaisin tien Jeesuksen yhteyteen. Myös raamatussa profeetta Jeremia puhuu tuosta ikävästa aivan samansuuntaisesti kirjassaan :” He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, he suuntaavat kulkunsa sinne.” Oletko Sinä miloinkaan tuntenut tuota ikävää? Mikäli koet tuota ikävää, Sinulla mitä todennäköisimmin on etsikkoaika juuri nyt.
Minna puhui siitä, miten aikoinaan hänen kotitiensä oli kulkenut ihan siitä Topakan pihapiirin läpi ja molemmat puhuvaiset kutsuivat kaikkia niitä ihmisiä lähtemään rohkeasti taivastielle, kotitielle, jotka kulkevat vielä omilla teillään, joille kukin meistä Pyhän Kirjan mukaan on aikoinaan poikennut. Topakan telttakokouksissa mukana olleille jäi jotenkin taivaallinen tuntu, sillä Jeesus siunasi meitä.
Sirkka Viippola, mukana ollut