Varhaisimmat joulumme vietimme kotiväkemme kanssa ”Pylköllä”, Kuoppalan kylässa, pienessä Hakalan mökissä, missä Riekoilla oli pesä. Innolla odotimme joulua, rehellisesti sanoen varsinkin joululahjoja. Isämme lisäsi vielä pökköä jännityksen pesään raottamalla salaisuuden verhoa kertomalla, että joululahjoiksi olisi odotettavissa yhdelle talla, toiselle pulla, veljelle venkku ja seuraavalle puha… Enempää isämme ei sitten paljastanutkaan, ei, vaikka kuinka olisimme vonkuneet. Jouluaattona piina päättyi ja pääsimme salaisuudesta perille: Talla on lyhenne tai alkuosa sanasta tallavikki eli villatakki, pulla sanasta pullavisero eli villapusero, veljelle tuli venkku eli venkkuliihti, ”linkkuveihti”, ja vielä puha, eli puharassi ts. rahapussi. Talla, pulla, venkku ja puha; oliko tämä nyt sitä ”siansaksaa” vai peräti ”vinku-Intian” kieltä?
Jouluaattona lahjapaketteja avattaessa sattui myös jotain unohtumatonta: avatessani erästä pehmeää pakettia sieltä tuli näkyviin veljeni omin pienin kätösin vanhasta mustasta turkinpalasesta kokoonkursima nallentapainen olio, joka kuitenkin minun silmissäni näytti niin rumalta, että se sai välittömästi ilmakyytiä, ja pitkästi. Mitä lie silloin noin 6-7-vuotias veljeni mahtanut ajatella; ei varmasti tuntunut hyvältä. Itse olin silloin pari vuotta veljeäni nuorempi enkä siis silloin ollut vielä oppinut edes näyttelemään kohteliasta. Nyt jos saisin tilaisuuden takaisin, säilyttäisin veljeni lahjaa kallisarvoisena aarteena, ihan vitriinissä.
Pyhässä Raamatussa meille kaikille tarjotaan lahjaa, joka voi haiskahtaa ”siansaksalta”. Kas näin Paavali kirjoittaa: ”…kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja SAAVAT LAHJAKSI VANHURSKAUDEN hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa…” Sana vanhurskaus eli mitä me siis saamme lahjaksi? Kyse on jostakin, mitä Taivas tarjoaa kaikille vain ja ainoastaan lahjaksi, ja nimenomaan armosta, ei ansiosta. Sanaa vanhurskas voidaan käyttää ihmisestä, joka uskoo Jeesuksen sovitustyöhön. Syyttömäksi julistettu. Jumalalle kelpaava. Jumalan silmissä tällainen ihminen todella näyttää siltä, kuin hän ei ikinä olisi syntiä tehnyt, koska Jeesuksen pyhä veri on pessyt ne pois, oli niitä sitten enempi tai vähempi.
Joulun ydin siis on tässä Jumalan lahjassa: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Miten on? Otatko tai oletko ottanut tämän kallisarvoisimman lahjan vastaan vai teetkö juurikin niin, mitä minä tein sen pehmolelun kanssa? Kuten pehmolelu ei miellyttänyt minua, samoin sanottiin Jeesuksesta Jesajan kirjassa: ”Ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet” ja ”Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” Jos taas otat Hänet vastaan, todellinen jouluriemu valtaa koko mielen, sielun ja sydämen. Kuuntele, miten tämä joulun synttärisankari lähestyy sinua Erkki Lemisen sanoittamassa laulussa: ”Minä tulin sinua varten, joka yössäsi nyyhkytät, minä tulin sinua varten, jota kahleet sitovat. Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt! Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion (ettei sinun tarvitsisi sitä kantaa). Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on. ”Mitä jos tänä jouluna…?
”Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme!”
Jouluriemua jokaiselle toivoopi Viippolan Sirkka