Kuulkaahan rakkaat äitikullat! Näin äitienpäivän aikaan tahdomme sydämestämme kiittää teitä ihan kaikesta, mitä olette olleet ja tehneet lastenne hyväksi. Kiitos aina rakastavasta äidinsydämestä, jota mikään ei ikinä korvaa!
Kaiken maallisen ja ajallisen hyvän lisäksi on olemassa jotain vielä kallisarvoisempaa kuin mikään maallinen, ajallinen hyvyys, mitä voidaan lapselle tarjota. Tarkoitan iankaikkisuuteen asti ulottuvaa hyvyyttä, vilpitöntä uskoa. Pyhät Kirjoitukset kertovat Timoteus-nimisestä pojasta, jolla oli tämä usko, joka oli ensin hänen isoäidillään, sitten hänen äidillään ja seuraavaksi Timoteuksella. ”Polvesta polveen…” Hänestä kirjoitettiin, että hän tunsi jo lapsuudestaan lähtien Pyhät Kirjoitukset.
Ei siis ole epäilystäkään siitä, mikä oli äiti-Euniken osuus lapsen hengellisen elämän kasvatuksessa — asia, joka nykyisin näyttäisi arjen pyörityksessä jäävän joskus retuperälle. Olen ihan varma, että Timoteuksen uskovainen äiti pisti parastaan kylväessään hyvää Jumalan Sanan siementä rakkaan lapsensa puhtaaseen mieleen. Uskon niin, että lusikoidessaan puuroa pienen poikansa poskeen, hän samalla kertoi Hyvän Paimenen sammumattomasta rakkaudesta. Eunike- äiti ei tuhlannut tilaisuuttaan kertoa lapselleen Jeesuksesta. Kerrankin olin kuulevinani ikkunan takaa (mielikuvituksissani), miten hän opasti poikaansa: ”Kuule rakas lapseni, älä milloinkaan häpeä Jeesusta äläkä Hänen sanojaan; Hän on nimittäin kertonut häpeävänsä niitä, jotka häpeävät Häntä ja Hänen sanojaan… Timoteus, etsi aina, koko elämäsi ajan iankaikkisia, katoamattomia aarteita… Rakas Timoteus, säilytä koko elämäsi ajan usko Jeesukseen, niin perit taivaan ja jo tämän elämän ajan saat Häneltä johdatusta ja opastusta…” ”Kerro lisää, äiti”, Timoteus jatkoi ja esitti lapsenmielisiä kysymyksiään: ”Mikä se taivas oikein on? Voiko sinne vaan kävellä? Entä pääsenkö minä sinne ja pääseekö isi ja pääsetkö sinä? Onko se varmaa? Kuka se Jeesus on?”
Äiti vastaili kärsivällisesti pienen poikansa kysymyksiin Pyhien Kirjoitusten tarkkuudella ja Timoteus kuunteli niitä tarkkaan sammumattomalla mielenkiinnolla… Ei siis ihme, että syttyi usko!
Levätköön Vapahtajamme väsymätön, kutsuva rakkaus, Äiti, sinun ja koko kotisi yllä!
Sirkka Viippola, äiti
