Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa… Kun maas´ on hanki… On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kuin yhtä puhdas itse olla voisin…Juurikin näin tuttujen joululaulujen mukaisesti joulun perustunnelmaan vaikuttaa aivan oleellisesti lumi. Me pohjoisen Suomen asukkaat odotamme aina valkoista joulua. Juuri menneen joulun alla näytti kuitenkin tulevan musta joulu. Viikko toisensa jälkeen oli tosi synkkää ja pimeää. Aurinkoa ei juurikaan näkynyt moneen viikkoon. Välillä tihkutti vettä ja paksu pilvipeitto synkisti taivaan ja joillakin jopa mielen.
Vihdoin aatonaattona sitten kuitenkin rysähti. Aamulla herättyämme koko tienoon peitti valkoinen lumikerros. Koko seutu hohti valkoisena. Kävellessäni tuttua metsäpolkua tuli riemullinen tunne lumipeitteen oikeasta ajoituksesta. Jänöjussikin oli käpälöinyt menemään samaa polkua ainakin kilometrin verran, jäljistä päätellen oikein iloisesti loikkien. Lumen tulo pisti pienet kädet touhuamaan lumen kanssa: naapurin pihalle nousi lumilinna ja toisen naapurin pihalle lumiukko. Pulkkamäkeen pyrähti porukkaa, josta pienten lasten riemunkiljahdukset kuuluivat kauas. Niin ja laskettelijat, lumilautailijat ja tavalliset suksillasujuttelijat, miten paljon lumi heille merkitseekään! Ja näkisitpä edes kuvissa, miten mahtavia lumiveistoksia sen alan taiteilijat ovat tänäkin talvena saaneet aikaan! Lumi siis todellakin lumoaa…
Mutta nyt vielä sinne metsäpolulle. Katsellessani lumipeitteisiä puita, pensaita ja polkua, en voinut olla kiinnittämättä huomiota juuri tuohon lumen peittävään vaikutukseen. Lumi todellakin peitti ja kätki alleen kaikki rumatkin risut ja männynkävyt. Polkukin oli ihan valkoinen. Aivan luonnostaan tuon lumisen maiseman ihailu toi mieleeni, mitä Raamattu puhuu aiheesta. Hoosean kirjasta löydämme ohjeen Hoos.10.12 : ”Nyt on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta.” Siis antaa sataa vanhurskautta? Mitä se semmoinen sade on? Sanat vanhurskas ja vanhurskauttaminen ovatkin äkkiseltään vähän kummallisia, mutta niiden varsinaiseen tarkoitukseen on tärkeä päästä perille, suorastaan elintärkeää. Vanhurskas tarkoittaa mm. syytön, Jumalalle kelpaava. Raamattu opettaa, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskon kautta. Siis jumalaton on se, joka elää ilman Jumalaa. Raamatun sanan kautta Jumala lahjoittaa uskon siihen, että Jeesus on ristinkuolemallaan maksanut meidän syntimme. Saat siis lahjaksi tämän vanhurskauden, Jumalalle kelpaavuuden. Silloin isot tai pienet syntimme ja rikkomuksemme ikäänkuin peittyvät tuon vanhurskauden lumen alle. Jos vaikka tuli vähän ilkeästi sanottua vaikka työkaverille, puolisolle tai kelle tahansa. Jos tuli lipsautettua valhe, kun tilanne sitä mielestäsi vaati. Jos olet sulkenut sydämesi Jeesukselta. Jos vaikkka sitä, tai jos vaikka tätä. Onneksi omatuntomme kolkuttaa, vai kolkuttaako? On hyvä ja terveellistä tuntea katumusta, mutta on ihmeellistä, että kaikki rikkomuksemme voivat peittyä tuon kallisarvoisen vanhurskauden alle. Tai ei vain peittyä, vaan niinkuin Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta :”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Ottaa siis kokonaan pois.
Lasse Heikkilän laulussa lauletaan tästä samasta asiasta suorastaan lumoavasti: Niinkuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton pois kirjoista taivahan pyyhitty on, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.
Lumisiin tunnelmiin Viippolan Sirkka