Osui ja upposi! Siis ainakin minuun. Olin juuri joitakin aikoja mietiskellyt ihmisen jumalkaipuuta ja taivasikävää, kun törmäsin eläkkeellä olevan seurakunnanjohtaja ja lähetyssaarnaaja Klaus Korhosen uudesta kirjasta Paimenen päiväkirja löytämiini seuraaviin ajatuksiin: ”Tuonpuoleisen aavistus on edelleen syvällä ihmisessä. Se liittyy niin erottamattomasti ihmisyyteen, ettei yhteiskunnassa tapahtunut pyhyydestä riisuminen eivätkä sen korvikkeet voi poistaa kaipausta. Ihminen on aina ikävöinyt – tietoisesti tai tiedostamattaan – paluuta lähtökohtaansa Jumalan luona, mutta ihminen ei siihen pystynyt. Siksi Jumala tuli luoksemme. Kun meillä on uskonyhteys Kristukseen, olemme tekemisissä ikuisuuden kanssa.” Näin siis Klaus Korhonen.
Tuo ikiaikainen ikävä on siis vaikuttanut ihmisissä jo alusta alkaen. Ikivanhat runot ja virret puhuvat tuosta ikävästä: ”Ei ihmisrinnan iki-ikävää voi tyydyttää tää maa, sen musta multa. Onnea pysyvää ja kestävää ei riemut meille tuo, ei loisto kulta. Ylitse huolien ja ikäväin, salattu kaipuu kantaa tähtiin päin..” Joskus se kaipaus kaihertaa ilman, että edes ymmärretään sen olevan jumalkaipuuta. Olennaista on myös, että usein se kaipuu on visusti salattu, siitä ei paljon kaverille kerrota.. Tämä kaipuu on hyvin todellinen ja se johtunee siitä, että raamattu ilmoittaa Saarn.3:11, että ”iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä”. Tuo ikävä on siis itsensä Jumalan meihin istuttamaa.
Ueita satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää Psalmintekijä runoilee erittäin mielenkiintoisesti Palmissa 12:6 ”Kurjien ryöstön, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen”, sanoo Herra. ”Minä tuon pelastuksen sille, joka sitä huokaillen ikävöi.” Tässä näemme ikävöimisellä olevan aivan mahtavat seuraukset : hänelle tuodaan pelatus. Ja Pietari kirjoitti kirjeessään, että ”sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, Jumalan Sanan saattajat. He ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.” Siis useita satoja vuosia ennen Kristusta eläneet profeetat etsivät pelastusta, jonka Kristus tulisi tuomaan. Ja juuri nyt lähestyvä pääsiäisen aika puhuu meille siitä, että juuri Getsemanen ja Golgatan kärsimyksen kautta Jeesus pystyi hankkimaan meille tuon iankaikkisen pelastuksen. Se ei siis todellakaan tullut ilmaiseksi. Tämä pelastuksen hankkiminen koko ihmiskunnalle osoittaa selkeästi, että tämä ikiaikainen ikävä ei ole yksipuoleista, vaan että Jumala on rakkaudessaan tuntenut saamaa ikävää, kuten hän Sanassaan ilmoittaa: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer.31:3.
Myös vähän ennen pääsiäistä Jeesus lausui Jerusalemille nämä suuresta rakkaudesta kertovat sanat: ”Jerusalem…kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan…” Tänäkin pääsiäisenä Jeesuksella on tuo sama ikävä: Hän haluaa vetää ihmislapset suojaansa. Luukkaan 1:77 mukaan meille annetaan pelastuksen tunteminen syntiemme anteeksisaamisessa. Meidän jokaisen sydämessä on Jeesuksen kokoinen aukko, siksi me tunnemme tuota ikävää. Jospa se tänä pääsiäisenä löytäisi täyttymyksen! Jos siis koet tuota ikävää, kuiskaa vain Jeesuksen nimi ja kerro hänelle, että haluat tulla hänen luokseen. Sanansa mukaan hän vastaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.”
Onnellisiin pääsiäistunnelmiin Sirkka Viippola