Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan päivää, hän näet syntyi puoli vuotta ennen Kristusta. Johannes oli ”mies, Jumalan lähettämä”, ja hänen nimensä merkitsee ”Jumala armahtaa”. Enkeli Gabriel oli ilmoittanut Sakariaalle, Johanneksen isälle, ennen pojan syntymää: ”Hän kääntää monet Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa puoleen.” Jumala oli luvannut: ”Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi… Huutavan ääni kuuluu erämaassa: Valmistakaa Herralle tie!” Raamattu kertoo, että Johannekselle tuli erämaassa Jumalan sana, minkä jälkeen hän aloitti saarnaamisensa. Johannes oli se, joka nähdessään Kristuksen tulevan luokseen kastettavaksi lausui nuo kuolemattomat sanat: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin…” Johanneksella oli selkeä käsitys siitä, että Kristus on se, joka kantaa meidän ihmisten synnit, ettei meidän tarvitsisi niitä kantaa. Lisäksi hän saarnasi: ”Kääntykää, sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle… Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy.” Tämän vuoksi ihmiset kysyivät: ”Mitä meidän siis pitää tehdä?” Silloin Johannes antoi suoran ja kaunistelemattoman vastauksen. Johanneksen luo tuli ihmisiä sankoin joukoin ”Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta sekä Jordanin ympäristöstä”. Ilmapiirissä oli selkeästi herätyksen henkeä, ihmisiä kiinnosti iankaikkisuusasiat eikä Johannes kaihtanut kertoa kuulijoille totuutta. Johannes todellakin toteutti tehtävänsä kääntäen ”monet Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa puoleen”.
Mutta annapas olla, mitä seurasi, kun Johannes uskalsi aukaista suunsa Herodekselle — hän nimittäin paukautti hänelle seuraavasti: ”Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa!” Koska hän nuhteli häntä myös ”kaiken sen pahan tähden, mitä Herodes oli tehnyt”, niin Herodes pisti miehen vankilaan ja sai ”Huutavan äänen” hiljaiseksi. Raamattu kertoo, että Herodeksen syntymäpäivillä hänen avopuolisonsa tytär tanssi niin suloisesti, että Herodes vannoi antavansa tälle mitä ikinä hän pyytäisi. Äitinsä yllytyksestä tyttö pyysi ”heti vadille Johannes Kastajan pään” ja myös sai pyytämänsä. Nyt kuulosti siltä, että ”Huutavan ääni” oli saatu ikuisesti hiljaiseksi.
”Sama kaiku on askelten.” Eikö olekin niin, että kun saadaan Jumalan Sanan ääni hiljaiseksi, ihan vaikka sulkemalla siltä korvamme, on mukavampi elää jumalatonta elämää eli elämää ilman Jumalaa. Välittämättä siitä, että Jumala on meidän kaikkien ihmislasten rakastava Isä, jonka sydämen pohjaton palo on saada kaikki eksyneet lapsensa takaisin kotiin, me voimme tukkia korvamme hänen ääneltään ja kulkea omia teitämme, joiden lopullinen päämäärä saattanee olla hämärän peitossa juuri siksi, ettemme välitä kuunnella hänen ilmoitustaan…
Johanneksen, ”Huutavan äänen” sanat eivät ole lopullisesti vaienneet, vaan ne ovat vieläkin talletettuina Jumalan kirjallisessa ilmoituksessa, joista ”sanoista ei milloinkaan katoa pieninkään piirto”.
Tämmöisiin jussinpäivätunnelmiin, Sirkka Viippola