Historia

Katso videotaltiointi Karstulan helluntaiseurakunnan rukoushuoneen vihkiäisjuhlasta 1986.

Leila Vertasen kokoamasta historiikista
LÄHTÖKOHDAT SEURAKUNNAN PERUSTAMISELLE

1940-luvun lopulla Karstulassa oli laajempaa herätystä Kimingillä ja Vahangalla , missä ensimmäisiä helluntaiherätyksen kotikokouksia oli pitämässä evankelista Veikko Hänninen . Hännisen oli järjestänyt kyläkunnalle kokoussarjaa pitämään entinen vahankalainen, joka Pylkönmäeltä oli pyöräillyt kokouspaikkaa kyselemään. Näin ensimmäinen kokous pidettiin Olli-nimisessä talossa, ja kokouksessa tulikin uskoon kymmeniä ihmisiä. Hännisen työtoverina oli usein Eino Välipakka, ja he lauloivat kaksistaankin Hännisen säestäessä kitaralla. Kokoussarjoja pidettiin samalla kyläkunnalla useita viikkoja peräkkäin, pitopaikan vain vaihtuessa.

Kimingillä ensimmäisiä helluntailaisia uskovia olivat opettajat Yrjö ja Annikki Järvinen. He kutsuivat Kimingille Veikko Hännisen ja Eino Välipakan pitämään kokouksia, joissa uskovien määrä alkoikin kasvaa. Myös evankelista Elli Hokkanen vieraili näihin aikoihin Karstulassa, etenkin Kimingillä. Kimingin Oikarinjoella pidettiinkin ensimmäiset kastejuhlat vuonna 1949. Kastettavia oli kaikkiaan 18 eri puolilta Karstulaa, mm. Vahangalta ja Kimingiltä sekä Mahlulta saakka.

Karstulassa oli pitkään tehty myös kotilähetystyötä mm. kirjaevankelistojen Otto Kekkisen ja Tyyne Paavolan toimesta.

Karstulassa asuvat helluntaiseurakunnan jäsenet kuuluivat siihen aikaan Mahlun Siionseurakuntaan omana rukouspiirinään, joka kasvoi siihen mittaan, että tuli tarve perustaa Karstulaan oma helluntaiseurakunta. Siihen olivat myös syynä pitkät välimatkat, jotka silloisilla kulkuneuvoilla muodostuivat vaikeiksi kulkea. Kokouksissa kuljettiin mm. Karstulan Kimingiltä ja Vahangalta saakka Mahlulle kesällä polkupyörillä ja talvella potkukelkallakin. Joskus kuljettiin myös kuorma-autolla. Matkaa kertyi toisille jopa 40-50 km. Karstulan rukouspiiri ehti toimia 8-9 vuotta ennen oman seurakunnan perustamista. Mahlun Siionseurakunnan jäsenmäärä oli tuolloin n. 200 henkilöä.

Maalaistalojen ohella koulut olivat herätyskokousten pitopaikkoja. Yksi iso tapahtuma oli kesällä v.1957 Reino ja Helvi Riekon kodin vastavalmistuneessa heinäladossa pidetyt ”latojuhlat”, joissa vierailevina puhujina olivat Niilo Ylivainio ja Odin Finel.
Karstulan helluntaiseurakunnan perustava kokous

Karstulan helluntaiseurakunnan perustava kokous pidettiin 7.12.1957 Eino ja Marjatta Lerssin kodissa Karstulan kirkonkylässä. Tässä kokouksessa oli läsnä 15 henkilöä Eino Lerssin toimiessa puheenjohtajana ja Reino Riekon pöytäkirjanpitäjänä. Seurakunnan nimeksi tuli KARSTULAN SIIONSEURAKUNTA.

Seurakuntaan liittyi perustamiskokouksessa 35 jäsentä; Kaihlanen Elma, Kemppainen Hulda, Kojo Lea, Kojo Martta, Korhonen Hilma, Krook Anja, Krook Kaino, Lehtinen Sylvi, Lehtinen Toivo, Lerssi Eino, Lerssi Marjatta, Mäntyniemi Impi, Palonen Tekla, Piispanen Kerttu, Pykönen Eira, Riekko Ensio, Riekko Helvi, Riekko Kerttu, Riekko Reino, Riekko Tuulikki, Rutanen Kerttu, Ränttilä Aino, Ränttilä Eero, Saarenketo Martta, Saarenketo Mikko, Saarenketo Salme, Sironen Arvo, Sironen Vappu, Toikkanen Pentti, Tourunen Lilja, Tourunen Niilo, Tourunen Seija, Virmalainen Olga, Virolainen Lyyli ja Vuorinen Leena.

Seurakunta jaettiin alueittain RUKOUSPIIREIHIN, joille asetettiin valvojat seuraavasti:
1. Karstula, valvojana Reino Riekko
2. Vahanka-Rantakylä, valvojana Eero Ränttilä
3. Kiminki, valvojana Mikko Saarenketo
4. Mustapuro, valvojana Niilo Tourunen

Valvojat järjestivät viikoittaiset rukouskokoukset omissa rukouspiireissään, vastasivat oman piirinsä rahastonhoidosta ja kutsuivat puhujat kyläkunnalleen. VANHEMMISTOON valittiin em. rukouspiirien valvojat sekä Eino Lerssi.

Karstulan Siionseurakunnan ensimmäisenä RAHASTONHOITAJANA toimi Eino Lerssi sekä tilintarkastajina Kaino Krook ja Mikko Saarenketo. Ensimmäinen kirjeenvaihtaja ja ulkolähetyksen asiainhoitaja oli Reino Riekko.

Vuonna 1959 KIVIJÄRVELLE perustettiin oma RUKOUSPIIRI (5.), jonka ensimmäisenä valvojana toimi Onni Tarvainen, joka nimettiin myös tällöin vanhemmistoon. Tällä rukouspiirillä oli oma rahasto, jota alkuun hoiti Irja Paananen. Hän oli myös tämän rukouspiirin ensimmäinen kirjeenvaihtaja. Tilintarkastajina tässä piirissä toimivat aluksi Pentti Paananen ja Matti Korkeakangas.
Toimintaa 1950-1970 -luvuilla

SEURAKUNNANKOKOUKSET pidettiin eri kyläkunnilla kodeissa, mm. Aino Ketolalla, Eino Lerssillä, Kalevi Nurmella, Kerttu Piispasella, Reino Riekolla, Mikko Saarenkedolla ja Onni Tarvaisella (Kivijärvi).

Vierailevia puhujia oli usein, jolloin pidettiin HERÄTYSKOKOUKSIA joka ilta tiistaista perjantaihin ja sunnuntai-iltaisin. Kokoussarjaan kuului sunnuntaina päivällä RAAMATTUTUNTI ja toisinaan lisäksi RUKOUS- JA TODISTUSKOKOUS. Puhujat oli majoitettu useimmiten valvojien koteihin. Joskus puhujat saattoivat tulla yllättäenkin, jolloin kokousten järjestäjälle tuli melkoinen kiire – kokouspaikkojen kysyminen, pylväsilmoitusten laatiminen ja levittäminen vaativat ripeää toimintaa kulkuneuvon ollessa useimmiten polkupyörä.

Herätyskokouksia pidettiin paljon myös kouluilla. Alkuvuosina herätyskokouksessa uskoon tulleet lauloivat jo seuraavan illan kokouksessa KUOROSSA, jossa oli mandoliini- tai kitarasäestys. Kuorolaulut olivat pääosin Kitarakuorokirjasta, yhteislaulut Ristin lauluja -kirjasista ja Herramme tulee -laulukirjasta.

Koko päivän kestäviä JUHLIA pidettiin Kimingin nuorisoseuran talolla kesäisin, jolloin pidettiin myös KASTETILAISUUS Oikarinjoella. Juhlien yhteydessä oli usein myös RAVINTOLA, jossa myytiin lipuilla kahvia, maitoa ja voileipiä. Tällaisia koko päivän kestäviä juhlia, joissa oli vierailevia puhujia, laulajia ja soittajia, pidettiin myös Kalmarin Nahjuksella. Seurakuntalaiset järjestivät talkoovoimin ravintolan väliajoiksi.

Myöhemmin kastetilaisuudet pidettiin LASTENLEIRIEN yhteydessä. Kesäleirejä pidettiin Reino Riekolla Lamminpään Purolassa, Kalevi Nurmella Kalmarissa, Lempi Kainulla Kyyjärven Konttilassa, Fredrik Korkeakankaalla Kivijärven Murtoniemessä, Virmalaisilla Rantakylän Aholassa, Kimingin nuorisoseurantalolla, Maja-ahon koululla ja Aho-Vastingin leirikeskuksessa. Näillä leireillä oli lapsia n. 40-60/leiri.

Kesäisin pidettiin kokouksia TELTASSA, joka kiersi ympäri maakuntaa. Myöhemmin seurakunta hankki oman teltan äänentoistolaitteineen. Telttaviikkojen järjestäjäksi nimettiin vuosittain joku henkilö, joka kysyi koko kesäksi luvat/paikat telttaviikkojen pitämiseen ja hankki niihin myös puhujat. Kesän aikana saattoi olla seitsemänkin telttaviikkoa, jolloin kokouksia pidettiin tiistaista sunnuntaihin.

KÄSITYÖSEUROJA pidettiin syksystä kevääseen lähes joka vuosi. Seurakuntalaisten kodeissa kokoontuvissa käsityöseuroissa miehet tekivät mm. kauhoja, luutia, rottinkikoreja ja tuohitöitä. Naiset mm. virkkasivat patalappuja ja kutoivat sukkia ja lapasia. Kahvikassan tulot menivät lähetystyön ja rukoushuonerahaston hyväksi. Käsityöt myytiin seurakunnan järjestämissä lähetysmyyjäisissä tai huutokaupoissa lähetyskokousten yhteydessä.

KUOROHARJOITUKSIA pidettiin lähes joka viikko. Kuorolaulujen vetäjänä ja säestäjänä toimi alkuun Helvi Riekko. Ensimmäinen nimitetty kuoronjohtaja oli Tuulikki Riekko. Kuorolaisia oli mukana laulamassa myös SAIRAALAKOKOUKSISSA. Oman paikkakunnan kokouksien ohella seurakunnan kuorolaiset osallistuivat myös maakuntateltalla laulavaan kuoroon eri paikkakunnilla.

RUKOUSPÄIVIÄ pidettiin jonkin aikaa lauantaisin. RUKOUS- JA PAASTOVIIKKOJA sekä RAAMATTUVIIKKOJA oli myös useina vuosina 1970-luvulla. UUDENVUODENVALVOJAISIA ja ÄITIENPÄIVÄJUHLIA pidettiin jo 1970-luvulla.

KANNATUKSET ovat olleet yksi osa seurakunnan valtakunnallista ja kansainvälistä toimintaa. On oltu mukana kannattamassa monia lähettejä, helluntaiherätyksen raamattuopistoa, Lepralähetystyötä, Ibran työtä, Kan-kotityötä ja Yhteiskristillisen keskuksen työtä.

Eräs mieleen jäänyt tapahtuma oli, kun seurakunnan oma KOKOUSTELTTA TOIMI MAJOITUSTILANA Vaasan konferenssissa v.1966. Teltta oli jaettuna kolmeen osaan: makuutilat erikseen miehille ja naisille sekä keskiosa, joka toimi keitto- ja ruokailutilana. Teltassa majoittui noin 20 seurakuntalaista. Niin tänne Vaasan konferenssiin kuin myös moniin muihin konferensseihin on menty porukalla ja vietetty yhteisiä taukohetkiä matkan varrella. Myös oman paikkakunnan kokouksiin on kerätty autot täyteen väkeä, ettei kukaan olisi jäänyt pois ainakaan kyydin puuttumisen vuoksi.

Seurakunnan väkimäärän kasvaessa alettiin suunnitella OMAN RUKOUSHUONEEN hankkimista, koska kodeissa tilat kävivät ahtaiksi. Niilo Tourunen valtuutettiin selvittämään mahdollisuuksia ostaa Kimingin nuorisoseurantalo seurakunnalle rukoushuoneeksi. Tämä hanke kuitenkin raukesi.

KARSTULAN HELLUNTAISEURAKUNNAN RUKOUSHUONEYHDISTYS RY:N PERUSTAMINEN tuli ajankohtaiseksi, kun suunniteltiin lainanottoa rukoushuoneen ostoa varten. Seurakunnassa vierailevana puhujana ollut lähetyssaarnaaja Tapani Kärnä hoiti paperit Karstulasta eteenpäin, ja seurakunta rekisteröityi v.1966. Yhdistyksen ensimmäinen kokous pidettiin Reino Riekon kodissa Rantatiellä, jossa oli paikalla 60 seurakunnan jäsentä. Puheenjohtajana tässä kokouksessa toimi Mikko Saarenketo ja sihteerinä Reino Riekko.

Rukoushuoneyhdistyksen HALLITUKSESSA ensimmäisinä jäseninä toimivat Lehtinen Toivo, Minkkinen Veikko, Nurmi Kalevi, Rasi Heikki, Riekko Reino ja Saarenketo Mikko.

Vuonna 1966 Kalevi Nurmi ja Reino Riekko seurakunnan valtuuttamina ostivat kelloseppä Eino Lerssiltä Koulutien varrelta KIINTEISTÖN, JOKA SANEERATTIIN RUKOUSHUONEEKSI. Alakertaan tehtiin kokoussali ja keittiö sekä myöhemmin yläkertaan asunto, jossa ensimmäisenä talonmiehenä toiminut Toivo Lehtinen asui. Lehtisen perheen muutettua rukoushuoneelta pois talonmiehen tehtävät hoituivat palvelualttiiden seurakuntalaisten kesken. Rukoushuoneen vihkiäiset pidettiin 5.3.1967.

SEURAKUNNANKOKOUKSET ja sunnuntain PÄIVÄKOKOUKSET sekä myös HERÄTYSKOKOUKSIA alettiin pitää rukoushuoneella säännöllisesti. RUKOUSKOKOUKSIA pidettiin rukoushuoneen ohella edelleen myös sivukylillä kodeissa, samoin herätyskokouksia.

KIRJAMYYNTI on ollut merkittävä osa seurakunnan evankelioimis- ja rakentumistyötä. Myytävien tuotteiden joukkoon ovat kuuluneet kirjat, lehdet ja äänitteet. Rukoushuoneella ensimmäisenä kirjamyyjänä toimi Mikko Hautanen. Kuitenkin jo ennen tätä mm. seurakunnan jäsenet Alma Lampinen ja Reino Riekko toimivat itsenäisinä kirjamyyjinä myyden myös kokouksissa kirjoja ja lehtiä. Myöhemmin myös Unto ja Saini Kylmälä olivat itsenäisiä kirjaevankelistoja. Joululehtimyynti oheistuotteineen on ollut joka vuosi tärkeä evankelioimismuoto. Seurakunta on tilannut myös Hyvä Sanoma -lehteä mm. sairaalaan, vanhainkotiin ja isoimpiin yrityksiin.

Seurakunnalla on ollut useina vuosina LAPSITYÖN YHDYSHENKILÖ/VETÄJÄ, mm. Teuvo Toivanen ja Eliisa Vuorinen. PYHÄKOULU pääsi alkuun oman rukoushuoneen hankkimisen myötä. Pyhäkoulua on pidetty myös Syrjämäen koululla Sirkka-Liisa ja Veikko Minkkisellä sekä Anja ja Ilmari Kantasella. LASTEN KERHO toimi Kimingillä Edvin Saarenkedolla joinakin vuosina, ja yksittäisiä LASTENKOKOUKSIA pidettiin myös jonkin verran.

Seurakunnan KOULUTYÖNTEKIJÄ Tapio Ritvanen on yhdessä maakunnallisen koulutyöntekijän kanssa kiertänyt evankelioimassa kouluja.

NUORTENKOKOUKSIA pidettiin kodeissa ja rukoushuoneella lauantaisin. Ensimmäisinä vetäjinä näissä olivat Toivo Lehtinen sekä Mirja ja Pekka Niininen.

Kaksipäiväisiä NUORISOPÄIVIÄ, joilla ikähaitari oli laaja (7v.-), pidettiin useana pääsiäisenä rukoushuoneella. Hengellisestä annista vastasi Pentti Walldén, ja seurakunnan sisaret puolestaan vastasivat ruokailusta talkoovoimin.

Vuonna 1975 seurakunnalle hankittiin ISOMPI KOKOUSTELTTA.

ENSIMMÄISENÄ VAKITUISENA TYÖNTEKIJÄNÄ seurakunnassa oli Mikko Hautanen 1960-luvun alussa. Vuoden 1968 alusta hän oli palkattuna 1-2 vko/kk ja lokakuun alusta -68 lähtien kuukausipalkkaisena 31.10.1972 saakka. Seurakunnan paimenina ovat olleet myös Arvo Tarvainen vv. 1973-76 sekä Tapio ja Soili Ritvanen vv. 1976-81.

Seurakunnan kannattamina TYÖNTEKIJÖINÄ KIVIJÄRVELLÄ olivat mm. Hilkka Paananen ja Ritva Köntti. Niinä vuosina, jolloin Kivijärvellä ei ollut omaa työntekijää, käytiin siellä Karstulasta käsin säännöllisesti pitämässä kokouksia.

Seurakunnan työ ulottui myös KANNONKOSKELLE JA KANNONJÄRVELLE vaihtelevan aktiivisesti.
Toimintaa 1980- ja 1990 -luvuilla

Toiminnan laajetessa ja seurakunnan väkimäärän lisääntyessä tilat vanhalla rukoushuoneella kävivät ahtaiksi, ja niin päädyttiin hankkimaan tontti rakennettavaa rukoushuonetta varten. Vuonna 1980 rukoushuoneyhdistys ry:n puheenjohtaja Mikko Saarenketo ja rukoushuoneyhdistys ry:n varapuheenjohtaja Veikko Minkkinen seurakunnan valtuuttamina ostivat UUDEN RUKOUSHUONEEN RAKENTAMISTA VARTEN TONTIN Yrjö ja Aune Karstulta. Rakennusrahastonhoitajana toimi koko rakennushankkeen ajan Veikko Minkkinen. Hankkeen ajan työskenteli Mikko Saarenkedon johdolla myös rakentamistoimikunta, jossa olivat jäseninä Hautanen Antti, Hekkala Veikko, Henttinen Matti, Kantanen Ilmari, Kauppi Eino, Luoma-aho Heino, Maanselkä Tapani, Minkkinen Veikko, Niininen Paula ja Rasi Heikki.

Kesäkuussa 1983 pidettiin rukoushuoneen tontilla raivaustalkoot. Rukoushuoneen rakentamisen vastaavana kirvesmiehenä toimi Mikko Saarenketo ja nuorempana kirvesmiehenä Pentti Saarenketo 1984-86. Talviaikana pidettiin taukoa rakentamisessa. Seurakuntalaiset osallistuivat runsain määrin lukuisiin rakennusaikaisiin talkoisiin sekä myös rahallisesti hankkeen toteutumiseen. Kunnassa suoritettiin myös puu- ja rahakeräys rukoushuoneen rakentamista varten.

RUKOUSHUONEEN VIHKIÄISET pidettiin 22. maaliskuuta 1986, jolloin vihkipuhetta oli pitämässä lääkäri Sakari Kallinen. Tilaisuudessa puhui myös Veikko Hänninen, ja moni muu toi tervehdyksen eri seurakunnista Keski-Suomen alueelta. Juhlakansaa oli niin paljon, että kokoussali ja ruokasali olivat ääriään myöten täynnä kuorolaisten ja puhujien istuessa kuorolavalla.

Uuden rukoushuoneen KIINTEISTÖNHOITAJAN tehtävää on hoitanut alusta lähtien Mikko Saarenketo, ja ensimmäinen TALONMIESVAHTIMESTARI oli Ensio Niininen, joka myös asui perheineen uuden rukoushuoneen asunnossa. Seurakunnan EMÄNNÄN TEHTÄVIÄ on pitkään hoitanut Martta Saarenketo.
Keväällä 1986 saatiin vanha rukoushuone myytyä.

Suurin osa kokouksista pidettiin uudella rukoushuoneella, jossa on myös pidetty useita KASTEJUHLIA. HERÄTYSKOKOUKSIA pidettiin edelleen myös sivukylien kodeissa ja kouluilla.

TELTTAKOKOUSSARJOJEN määrät vuotta kohden ovat hiipuneet vuosituhannen loppua kohti tultaessa. 1990-luvun lopulla pidettiin enää 1-2 sarjaa/vuosi, ja kokouksia sarjaan mahtui enää 3-4. Samoin tupakokousten määrät laskivat vuosituhannen loppuun elettäessä.

Lapsityö sen sijaan on laajentunut: on pidetty MUSIIKKIKERHOA, POIKAKERHOA, PIENTEN KERHOA JA PYHÄKOULUA rukoushuoneella ja kodeissa. KESÄLEIREJÄ pidettiin edelleen Aho-Vastingin leirikeskuksessa, Vastingilla Visarannassa ja ev.lut. srk:n leirikeskuksessa Hinkalossa.

Nuorisotyö on myös saanut uusia työmuotoja: TEETUPAILTOJA alettiin pitää nuorisotalolla -82. Myöhemmin Raimo Sironen piti toisten avustamana teetupaa omistamassaan TEETUPABUSSISSA. VARHAISNUORTEN KERHOA ja NUORTENILTOJA on pidetty lähes joka vuosi. Näiden kerhojen puitteissa on tehty myös retkiä, kuten uimahalli- ja lasketteluretkiä, joihin on aina liittynyt myös hengellinen osuus. Joinakin kesinä on myös pidetty nuorille viikonloppuleirejä.

Seurakunnalla oli oma TORVISOITTOKUNTA vv. 1982-86, joka mm. soitti uuden rukoushuoneen vihkiäisissä.

Seurakunnalle saatiin vuonna 1982 oma PALVELEVA PUHELIN, jossa on siitä lähtien ollut puhelinhartaus. Myöhemmin puhelimeen on voinut jättää myös viestejä/rukousaiheita.

KIRPPUTORITOIMINTA aloitettiin vuonna 1986 vuokratiloissa.

Seurakunta on jatkanut KANNATTAMISIAAN samansuuntaisesti kuin tähänkin asti. Lisäksi 1980- ja 1990-luvuilla on tuettu oman seurakunnan jäsenten Veikko Hekkalan, Anneli ja Kalevi Örnin sekä Soili ja Tapio Ritvasen lähetystyötä.

Yhteislaulukirjaksi hankittiin HENGELLINEN LAULUKIRJA, josta myös laulettiin kuorossa. Kuorolaulukirjoina oli pääasiassa Kitarakuorolaulukirja, Sininen laulukirja, Sävelten sanoma -kirjat ja Vaeltajan lauluja -kirjat.

SEURAKUNNAN PAIMENTEN Tapio ja Soili Ritvasen lähdettyä vuonna 1981 Japaniin työtä jatkoi Veikko Hekkala vv. 1981-86 , Kalevi Örn vv. 1988-94 ja Markku Kuokkanen vuodesta 1994 alkaen. He olivat kaikki kokoaikaisina työntekijöinä.

KIVIJÄRVELLÄ 1980- ja 1990-luvuilla ovat työtä tehneet mm. Taisto Harju, Tapio ja Lempi Korpi sekä Merja Hautanen.
Seurakunnan jäsenmäärä oli 1990-luvun lopussa jonkin verran yli 100 henkilöä.

Kaikessa toiminnassa on SEURAKUNTALAISTEN TALKOOTYÖN panos ollut mahtava aina seurakunnan perustamisesta lähtien. Yhdessä on pystytetty ja purettu kokousteltat, järjestetty juhlille ravintolat, leireille ja nuorisopäiville muonitukset, järjestetty kouluille lähetysmyyjäisiä, osallistuttu messuille jne. Talkoovoimin on kunnostettu vanhaa ja rakennettu uutta rukoushuonetta. Seurakuntalaiset ovat vapaaehtoisvoimin osallistuneet hengelliseen työhön monissa erilaisissa tehtävissä, kuten emännät, kirja- ja lehtimyyjät, puhujat, todistajat, juontajat, kuoronjohtajat ja laulajat, säestäjät, kokouspaikkojen kysyjät, autonkuljettajat, rahastonhoitajat, kirjanpitäjät, uhrinkantajat ja -laskijat, kiinteistönhoitaja, ilmoitustenhoitajat, äänittäjät/miksaajat, talonmiehen tuuraajat, suursiivoustalkoolaiset ja ennen kaikkea esirukoilijat ja uhraajat. Leirien suunnittelut ja toteutukset ovat tarvinneet joka vuosi kymmenien ihmisten työpanoksen. Uskon, yhteishengen, rukouksen ja lahjoitusten avulla nämä kaikki tehtävät ovat tulleet hoidetuiksi.

Edellä kerrotusta poiketen ei kokousteltan pystyttämisessä ihan aina ollut runsaasti väkeä, vaan telttamestarina/teltankuljettajana toiminut Kaino Krook pystytti kerran teltan aivan itsekseen Humpin kylälle. Välillä tuuli oli nujertaa koko yrityksen, mutta Herra auttoi siinäkin ja niinpä teltta vain nousi Jumalan ja Jumalan miehen yhteisvoimin!

Lähteet

Karstulan helluntaiseurakunnan pöytäkirjat ym. asiakirjat vv. 1957-99.

Karstulan helluntaiseurakunnan jäsenten haastattelut vv. 2003-2004.
Hänninen Veikko ja Parpala Kalle, 1984: ”Ethän sinä tiedä, kun et ole kokenut”