Isät hoi!

Ilman teitä, isät, ei olisi meitäkään. Arvonne ja tärkeytenne perheessä on vuosien varrella vain vahvistunut; mitä nyt lapsen elämä olisikaan ilman isää. Tai äidin. Varmasti olette yrittäneet parhaanne tässä kallisarvoisessa tehtävässä. Jokainen isä toivoo lapselleen parempaa, mitä itse on kokenut. Olette uurastaneet ahkerasti, että lapsillanne olisi leipää syödä ja lämmin koti, josa asua. Monet olette luopuneet paljosta, jotta vaan lapsillanne menisi kaikki hyvin, eikö niin?

Nostan tässä tarkkailtavaksemme erään varsin esimerkillisen isän aivan Raamatun alkulehdiltä, nimittäin Nooan. Hän eli aikana, jolloin ihmisten pahuus maan päällä oli niin suuri, että Jumala katui tehneensä ihmisen. Raamattu kertoo, että ”Nooa sai armon Herran silmien edessä”. Jumala antoi Nooalle tarkat rakennusohjeet arkin rakentamiseksi, joita Nooa noudatti visusti. Kun arkki oli valmis ja eläimet sekä Nooan koko perhekunta olivat menneet arkkiin, Jumala sulki arkin oven eikä kenelläkään sen jälkeen ollut mahdollisuutta päästä sisälle. Uuden testamentin puolella esitellään vielä Nooan sankaritekoa: ”Uskon kautta rakensi Nooa arkin perhekuntansa pelastukseksi”.

Nooan kertomuksesta opimme, että juuri perheen isä oli se, joka kuunteli Jumalan ohjeita ja nöyrästi totellen rakensi vuositolkulla arkkia ”saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt”. Hän siis rakensi sen kuivalle maalle luottaen ilmoitukseen, että vettä on vielä tulossa. Raamattu kertoo Nooan olleen myös saarnaaja, mutta hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville. Myös meille on Raamatussa, ikään kuin karttakirjassa, annettu tarkat ohjeet. Siinä Jeesus selvin sanakääntein selvittää lavean ja kaidan tien, kertoo minne kumpikin johtaa ja sydämellisellä huolehtivaisuudella kutsuu meitä kaikkia luokseen. Kuulehan isä, jos nyt tuota karttakirjaa tutkittuasi huomaisit olevasi vielä lavealla tiellä, löytyykö sinusta sydämen nöyryyttä hakeutua Jeesuksen ilmoittamalle kaidalle tielle, joka johtaa ikuiseen elämään? Varsinkin, jos aavistat jälkikasvusi seuraavan sinua perässä…

Suloiseksi lopuksi Reijo Telarannan kotisivuilta pieni tarina, jota kuulemma kerrotaan Espanjassa. Isän ja hänen Paco-nimisen poikansa välit kiristyivät pojan holtittoman elämän tähden niin, että poika lähti kotoa. Isä kuitenkin kiersi kylät ja kaupungit etsimässä häntä ravintoloista ja majataloista. Lopulta hän epätoivossaan laittoi Madridin suurimpaan sanomalehteen ilmoituksen: ”Rakas Paco, tule ensi lauantaina klo 12 tapaamaan minua tämän sanomalehden toimituksen pääoven eteen. Kaikki on annettu anteeksi. Terveisin sinua rakastava isäsi.” Kun isä sitten lauantaina meni sovitulle kohtaamispaikalle, sinne oli kokoontunut 800 Paco-nimistä poikaa! Taivaallisen Isämme ilmoitus kuuluisi tähän tapaan: ”Rakas lapseni, palaa kotiin. Kaikki on annettu anteeksi. Jokainen rikkomuksesi on sovitettu Jeesuksen verellä! Terveisin sinua rakastava taivaallinen Isäsi.” Tämä ilmoitus on löydettävissä Pyhästä Raamatusta.

Isät ja isien pojat, äidit ja äitien tyttäret, kaikki pacolaiset, taivaallinen Isämme on jo lähtenyt perääsi…

Sirkka Viippola