Ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme

Jonkin aikaa on päässäni soinut eräs Bass’n Helen-nimisen yhtyeen kappale. Tai lähinnä tietty pätkä kappaleesta Taisteluni. Siinä lauletaan näin: ”Miks vaikeaa on tulla eteen puisen ristin. Kai se todistaa epäonnistunut oon…” Voin vain yhtyä noihin sanoihin, kun kamppailen oman syntisyyteni ja rikkinäisyyteni kanssa. Jostakin syystä minä aina vaan, vuodesta toiseen, kamppailen tämän asian kanssa. Se tosiasia, että vaikka olenkin jo vuosia sitten antanut elämäni Jeesukselle Kristukselle, pyytänyt Häneltä syntejäni anteeksi ja myös pyytänyt Jeesusta elämääni ja sydämeeni, ei ole tehnyt minusta täysin synnitöntä. Oman syntisyyteni hyväksyminen on edelleen äärettömän vaikeaa. Se, että minäkin tarvitsen armahdusta pahuudestani joka päivä uudelleen ja uudelleen, on jostakin kumman syystä todella vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

”Miks vaikeaa on tulla eteen puisen ristin. Kai se todistaa epäonnistunut oon…” Juuri tuo kyseinen kohta, juuri nuo sanat puhuttelevat minua. Minullakin on elämässäni asioita, syntejä, joista ei vaan millään meinaa päästä vapaaksi. Sellaisia asioita joihin lankean aina uudelleen ja uudelleen. Ja joka kerta huomatessani taas langenneeni, minunkin tulee palata Jeesuksen ristin juurelle. Usein se ei tunnu olevan helppoa, palata ristin eteen ja kertoa Jeesukselle että taas minä tein väärin. Sehän nimenomaan kertoo juuri siitä mitä tuossa laulussakin sanotaan, olen epäonnistunut. Miksi se on niin vaikeaa myöntää epäonnistuneensa?

Tästä päästäänkin siihen sanaan, mikä on asian ydin. Tuo suomen kielessä neljään kirjaimeen kiteytetty yksinkertainen, mutta samalla niin vaikea sana, ARMO. Olen kuullut seuraavanlaisen määritelmän tälle sanalle, ARMO; ANSAITSEMATON RAKKAUS MEIDÄN OSAKSEMME. Ansaitsematon rakkaus. Se on se vaikeus. Minä en itse omilla teoillani voi vaikuttaa minunkin osakseni tulleeseen rakkauteen. Sitä ei vaan voi ansaita. Se, että Jeesus syntyi ihmiseksi tänne maailmaan ja eli ihmisen elämän ja sovitti Golgatan keskimmäisellä ristillä minun ja sinun synnit, on lahja Jumalalta.

Jeesus Golgatan keskimmäisellä ristillä kärsi sen tuomion ja rangaistuksen mikä olisi kuulunut minulle. Tämän asian ymmärtäminen ja hyväksyminen tekee minusta itsestäni hyvin pienen. Maailmankaikkeuden Luoja tuli ihmiseksi ja sovitti meidän syntimme itsensä kanssa jotta voisimme pelastua ja saada yhteyden Häneen. Yhteys meidän ja Jumalan välillä meni rikki syntiinlankeemuksessa ja sen yhteyden korjaamiseksi Jeesus tuli, välimieheksi ihmisen ja Jumalan välille. Maailmankaikkeuden Luoja, välittää minusta ja sinusta. Voin vain ihmetellä kuningas Daavidin tavoin, PSALMI 8:4-5 ”KUN KATSELEN SINUN TAIVASTASI, SORMIESI TEKOA, KUUTA JA TÄHTIÄ, JOTKA SINÄ OLET ASETTANUT PAIKOILLEEN, NIIN MIKÄ ON IHMINEN, ETTÄ SINÄ HÄNTÄ MUISTAT, TAI IHMISLAPSI, ETTÄ PIDÄT HÄNESTÄ HUOLEN!”

Jeesus tuli maailmaan koska kukaan meistä ihmisistä ei olisi voinut täyttää Jumalan antamaa lakia eikä meillä ilman Jeesusta olisi pääsyä taivaaseen eikä Jumalan yhteyteen.

Kuten sanoin, tuo sana armo, niin yksinkertainen ja samalla niin vaikea. Vaikean siitä tekee se, että minä en ole voinut omilla teoillani sitä ansaita ja se sotii vahvasti minun syntistä luontoani vastaan. Luulen että suurimmalla osalla meistä ihmisistä on se tarve ja halu ansaita asiat omilla teoillamme. Ei ole helppoa ottaa vastaan mitään ilmaiseksi. Mukavampi olisi kun tietäisin ansainneeni sen mitä olen saanut. Ja näin se on minullakin. Mutta armoa me emme voi ansaita, se on Jumalan lahja. Raamatussa sanotaan Paavalin kirjeessä EFESOLAISILLE 2:8-9 ”ARMOSTA TE OLETTE PELASTETTUJA USKON KAUTTA, ETTE ITSENNE KAUTTA – SE ON JUMALAN LAHJA – ETTE TEKOJEN KAUTTA, ETTEI KUKAAN VOISI KERSKAILLA.”

Olethan ottanut Jumalan tarjoaman lahjan vastaan? Terveisin Elina