Paimenen sana kesäkuuhun

KESÄ ON TULLUT

Ei lakkaa Talvi, kevät, kesä, syksy ja talvi. Näin on Jumalamme jo aikoja sanonut ja niin se on ja aamen. Kevät on siitä ihanaa aikaa, kun kaikki virkoaa eloon luonnossa. Talvi alkaa jäämään taakse, ihmisen rintaan alkaa nousemaan iloisempi mieli, elämää ja lämpöä, sillä on ihmeellinen vaikutus suurimpaan osaan meistä. Lumi sulaa, vedet alkaa virtaamaan, linnut laulamaan iloisesti ja hei aurinko alkaa lämmöllään sulattelemaan routaa ja jäätä luonnossa, mutta myös meissä myös.
Kork.V 2:10 – 14 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: ”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. 11. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. 12. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. 13. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. 14. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.”
Noin ihanasti Korkea Veisussakin lauletaan tästä ihanasta ajasta. Jos me katsellaan tätä aikaa ja kaikkea mitä siellä kielteistä nostetaan esille, sillä on sellainen vaikutus myös meihin. On tärkeää tarkata mitä katselee, ajattelee ja puhuu, siinä muodostuu elämämme mausteineen. Kun harjoitamme katselemaan Herraamme, Hänen Sanaansa ja kaikkea, mitä Hän juuri nyt on luomassa silmiemme edessä, huomaatko sen vaikutuksen. Alkaa tuntua kevyemmältä, helpommalta, tulee iloa sydämeen, se kaunistaa kasvot. Ei vaan sitä, se on lääkettä koko elämäämme. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, kertoo meille saarnaaja kirjassaan.
Mitä ääniä kesässä kuulet kun menet luontoon, kokeile nyt välittömästi ja annan sen kokeilun olla toistoa tämän kesän aikana, samalla kun alat harjoittamaan itseäsi, olemaan keskustelussa, mietiskelyssä ja katselemassa Jumalaamme kaikessa ihmeellisyydessään.
Veikko Hekkala
Olkaamme yhtä
Johannes 17: 20 – 21 ”Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”
vEIKKO HEKKALA

YHTEYS ON VOIMAVARAMME

Näillä sanoilla tahdon johdattaa meitä yhteyteen tänä kesänä. On
Jeesuksen tahto, että me olemme yhtä, että meillä olisi yksi sielu ja yksi
mieli. Tahdon, että me yhdessä rakentaisimme Jeesuksen Kristuksen
ruumista täällä Karstulassa, työ on yhteinen. Mitä tahansa teenkin,
osaisinpa tehdä sen me ajatuksella enkä minä mielellä. Kunpa minä
voisin vähetä ja Kristus kasvaa minussa. Kunpa Pyhä Henki saisi vallata
meidät ja tuoda yhteen. Olemme kuitenkin yksi ruumis, yhdessä ruumiis-
sa ei ole tilaa minä hengelle. Kaikki on yksi ja yksi on kaikki, jos yksi
kärsii, kaikki kärsii, jos yksi iloitsee, kaikki iloitsee, kaikki on yhteistä
yhdessä ruumiissa. Jeesus tahtoo, että me olemme yhtä niin kuin Hän ja
Isä ovat yhtä heissä. Isä ja Poika ovat kiinteästi toisissaan, ei ole toista
ilman toista. Yhteys toisiimme on todistus uskosta osattomille Isästä ja
hänen tahdostaan pelastaa maailma Jeesuksen kautta. Tahdon, että me
olisimme yhtä, tekisimme kaikkemme ollaksemme yhtä, yksimielisiä.
Liikkukaamme eteenpäin yhtenä ruumiina, kuvitelkaa jos toinen jalkasi
tahtoisi mennä eri suuntaan kuin toinen, tällaisessa tilanteessa hyvin toden näköisesti kaatuisimme. Menkäämme eteenpäin yhdessä!

Siunaten ja Jeesuksen täyteistä kesää toivottaen
Ensio Manni

Jaakobin henki elpyi – Jeesus haluaa virvoittaa sinua.

Jaakobin henki elpyi
1Moos.45:27 Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt, niin elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.
Tähän tilanteeseen on pitkä historia Jaakobin elämässä. Se ei ole yksi suuri kokonaisuus, vaan se koostuu pienistä osasista elämää. Voidaankin sanoa, että elämä koostuu pienistä asioista, niistä sitten tulee se mitä nyt on.
Aivan samanlainen asia on kun kangasta kudotaan. Siihen tarvitaan kangaspuut, loimi, leikattuja kankaita ja tekijä. Monien kankaat valmistuvat, sitten katsotaan minkälaista siitä tuli. Joku on jo niin ammattilainen, että suunnittelee tarkkaan ja sitten valmiin kankaan malli on jo tiedossa. Valmiin maton, kankaan tekemiseen menee aikaa.
1Moos.37:3 – 37 Ja hänen veljensä kadehtivat hän; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
Ollessaan n.17-vuotias alkoi (kankaan) elämän kerronta heidän elämästään. Tapahtumista näkee, että perhe oli normaali perhe, jossa ilmeni moninaisia asioita. Ketä vanhemmat rakastavat enemmän, kuka saa jotakin, joka on heidän mielestään erikoista ja parempaa. Jaakobin kodissa syntyi vihaa, kateutta, kaiken tapahtumien keskellä Jaakobille tuli paljon mietittävää. Tänä päivänä on paljon asioita kodeissa jotka saattaa nostaa vihaa, kateutta ajateltavaa, mitä tässä oikein on tapahtumassa. Se on jo omiaan laskemaan mielialaa, ei ole välttämättä hyvä olla. Sanotaan, että lapset voivat olla säälimättömiä ja kovia, mutta siihen on meillä kodeissammekin suuri mahdollisuus.
1Moos.27:31 – 35 Ja hänen isänsä itki häntä.
Suurimmat murheet, tuskat koemme omiemme parissa, siellä kotosalla. Jaakobin kotona pojat valehtelivat, pettivät omaa isäänsä. Ei se ollut pojille helppoa valehdella ja samalla katsoa vanhempiaan silmiin. Kotiin laskeutui kuoleman ja menetyksen tuoma tunne, mieli painuu alas, Jaakob itkee. Voiko uskovainen valehdella? Voiko aviopari valehdella toisilleen? Elämän tuottamat vaikeudet väsyttävät ja masentaa uskovaistakin ihmistä. Tämä on tänään monen uskovan kodin tilanne, ei olla enää iloisia, ei voikaan enää kiittää yhdessä Jeesusta. On vaan vaikeuksia ja niiden tuottajia, useimmiten nuo toiset.
1Moos.41:54 – vaikea nälänhätä oli omiaan masentamaan, viemään elämisen ilon Jaakobilta ja myös perheen jäseniltä.
Luuk.21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.
Elatuksen ja elämisen murheet ovat lähellä ihmistä ja helposti murehduttaa mielen. Vastuunsa tuntevilla vastuu elämästä painaa aina, niin Jaakobillakin.
1Moos 43:1 – 14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.
Kului pitkä aika nälänhädässä. Jaakobia se painoi aina vaan alemmaksi. Vaikeat taistelut, koettelemukset. Oudot tapahtumat, joita ei voinut ymmärtää. Mitä oikein on tapahtumassa? Näin voi olla juuri sinun elämässäsi. Ei isä Jaakob voinut uskoa Joosefin olevan elossa ja vielä tuollaisella paikalla. Miten sinä, voitko uskoa, että Jeesus tulee pian hakemaan omansa kotiin. Voitko levätä siinä, että Jeesus voi meitä auttaa vielä. Vielä seurakuntamme elpyy ja kasvaa, tuottaen kiitosta Jumalalle. Elämäsi voi muuttua paremmaksi, saat vielä iloita olla onnellinen, onko se mahdollista.
1Moos. 45:27 Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt, niin elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.